Tästä tämä blogi alkaa.
Ensimmäisenä aiheena on kipu, omakohtaisesti synnytyskipu.
Kipu on heprealaisen raamatun, eli “alkuperäistekstin” mukaan
alla olevissa Sanan paikoissa עֶצֶב `etseb ja חִיל chiyl.
1 Moos 3:16 Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla (בְּעֶצֶב) sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”.
Miika 4:9-10 Ja nyt – miksi sinä ääneen vaikeroit? Eikö sinulla ole kuningasta, onko sinun neuvonantajasi kadonnut, koska kipu (חִיל) on vallannut sinut niinkuin synnyttäväisen?
Muita kivuksi käännettyjä ovat mm. עוֹצֶב ’otseb, עָצַב `atsab, עַצֶּבֶת `atstsebeth כְּאֵב k’eb ja מַכאוֹב mak’ob
King James kääntää kipu sanan vapaasti suomennettuna myös; muodostua, tuottaa, synnyttää, saada aikaan, täristä, tanssia, poikia, surra, surullinen, haavoitettu, ja täristä.
UT:n puolella kipu sana on kreikannoksessa ωδιν , translitteroituna odin. En lähde määrittelemään tuota mytologista sanaa tässä enempää.
1 Tess.5:3 Kun he sanovat: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu (ωδιν) raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.
Kivuksi on käännetty myös πόνος ponos
Miksi kirjoitan kivusta, kuuluuko kipu terveyteen? Onko kivun kokemus luonnollista, joka traagisuudessaan saattaisikin olla rakentavaa? Kuoriiko kipu pinnallisuudesta? Maalailevia kysymyksiä, mutta siirryn omakohtaiseen kertomukseen.
Koin synnytyskivun 26.7.2012 omasta tahdostani. En osannut varautua sen voimakkuuteen, koska synnytin edellisen lapseni epiduraalin vaikutuksen alaisena. Synnytys oli silloin nopea ja helppo, joten päättelin kestäväni toisen synnytyksen mennentullen.
Miksi päädyimme luomuun?
Miksi päädyin lääkkeettömään, luonnonmukaiseen synnytykseen? Tämän pohtiminen johtaa yli kahden vuoden taakse, kun esikoisella todettiin atooppinen ihottuma. Viikkoa ennen synnytystä sain rokotteen sikainfluenssaa vastaan ja synnytyksessä käytettiin lääkkeellistä kivunlievitystä ja sen johdosta myös synteettistä oksitosiinia. Moni asia meni pieleen, eikä vähiten rokotusohjelman vuoksi. Mm. rotarokotteet saivat pienen vatsan aivan sekaisin. Aloitettuamme maitohappobakteerit painokin alkoi pikkuhiljaa normalisoitumaan. Suoliston tila oli silti surkeassa jamassa ja immuniteetti kävi ylikierroksilla. Vuoden ikäisenä selän iho muistutti krokotiilinnahkaa. Saamassani hoidonohjauksessa oli selkeästi jotain pahasti vialla. Vauvalla oli ollut alusta alkaen vaikeuksia imetyksen suhteen, silti jatkoin imetystä kaikista mahdollisista vaikeuksista huolimatta ja lopulta se kesti 2 vuotta. Imetyksen tulisi suojata atooppista lasta, mutta maidossani oli sellaisia ainesosia, jotka eivät sopineet lapselle. Kävimme allergiatutkimuksissa ja ruokavalioneuvonnassa. Kananmuna-allergia löytyi, mutta vauva tuntui reagoivan kaikkeen mahdolliseen. Tilanne oli kestämätön.
Meidän perheen ratkaisu oli loppujenlopuksi hyvin yksinkertainen. Ei hoideta oiretta, vaan etsitään syy. Siitä alkoi täysin uusi elämänvaihe, joka on johtanut mahdollisimman luonnonmukaiseen elämäntapaan. Meidän perheessä se tarkoittaa, että kemikaalit pois ruoasta, juomasta, vaatteista, kosmetiikasta, kodin puhdistusaineista ja kehosta. Olen syönyt luonnonmukaisesti tuotettua ravintoa kaksi vuotta ja puhdistanut kehoa, kuten maksaa. Seuraava aste olisi käyttää vain luonnonkuituisia vaatteita sekä materiaaleja kodin sisustuksessa. Luonnonkuiduista tulee myöhemmin oma kirjoituksensa.
Muutos tapahtui nopeasti. Taaperon ihon kunto parani mm. jokailtaisilla suolakylvyillä, kookosöljyllä, pikiöljyllä ja parhaan arvosanan saavalla hamppuöljyllä. Lasta öljyttiin sisäisesti ja ulkoisesti hyvällä menestyksellä. Mutta takaisin tähän päivään ja aiheeseen.
Luonnollisesti halusin antaa tulevalle vauvalle parhaan mahdollisen elämänalun ilman hänen fysiologiaansa sotkevaa kemiallista kivunlievitystä. Synnytyskipu ei ollut päällimmäisenä mielessäni.
Synnytyskertomus
Lyhennettynä versiona supistukset alkoivat tuntua kivuliaammilta 11 aikaan. Olimme kuitenkin päättäneet, että esikoinen nukkuu päiväunet kotona, joten päätöksessä pysyimme. Kello 15 Vaari tuli hakemaan tytön yökylään. Sen jälkeen soitin heti Naistenklinikalle, että täältä tullaan! Olimme paikalla 15.45 ja kivut olivat kestettävissä. Pääsin käyrille 16.30 ja klo 17 lähdimme kävelylle. Olin 5-6 cm auki. Edellisessä synnytyksessä olin sairaalaan mennessä 4 cm auki ja menin suoraan synnytyssaliin. Nyt siis kävelylle, heh. Söimme itsepakastettuja luomumansikoita ja puhisin ulkona n. 40 min. Päätimme mennä klinikan kahvilaan. Hissillä ylösmeno tuntui kamalalta! Ehdimme olla kahvilassa 20 min, kun tuli kiire. Pääsin taas käyrille klo 18. 15 minuutin kuluttua alavatsalla tuntui todella kipeä poksahdus ja lapsivettä hulahti ja samalla supistusten teho todella alkoi saavuttaa äärimmäisen sietokyvyn rajoja. Lähdimme synnytyssaliin, jossa vääntäydyin keinutuoliin hymisemään mmmmmmmMMMMMMMM……Supistusten tehokkuuden huomasi aina vain kovenevasta äänenkäytöstä. Mies hieroi jalkoja laventeliöljyllä, joka sinällään lisäsi oksitosiinin erittymistä ja siten edisti synnytyksen kulkua. Koko aikana en kuitenkaan ajatellutkaan lääkkeellistä avunantoa. Olin selkeästi regressiotilassa ja hirmuisessa hormooniryöpytyksessä. Ponnistusvaihe kesti lopulta 15 minuuttia ja sen aikana huusin jo suoraa kurkkua. Sain huutamisesta valtavasti voimaa, se ei millään lailla hidastanut synnytyksen etenemistä. Huuto tuli luonnostaan. Korvaparat! Kätilö yritti sanoa, että minun pitäisi kuunnella hänen ohjeitaan, johon sanoin, että hänen pitää puhua kovempaa. Eihän täällä kuule mitään…minun huudoltani. Kello 20.57 syntyi täydellinen tyttö. 
Hän alkoi heti virkeästi pyrkimään rinnalle ja otteet olivat, kuin olisi aina ennenkin siinä nauttinut parasta mahdollista ravintoa. Kätilölle luomusynnytys oli ensimmäinen kohdalle osunut ja hän ihmetteli, kuinka se poikkesi lääkkeellisestä synnytyksestä. Kaikki oli tapahtunut suhteellisen nopeasti, vaikka supistukset olivat olleet epäsäännöllisiä ja voimakkuus vaihdellut. Vauvan vointi oli ollut koko ajan erinomainen, sekä synnyttyään vauva oli niin virkeä. Olimme kaikki ensikertalaisia sarallamme.
Jälkimainingit
Synnytyksen jälkeen palauduin todella nopeasti fyysisesti, mutta henkisesti asian kanssa meni pidempään. Kivun kokemus oli niin veret seisauttava kokemus. Olen elämäni aikana kolhinut itseäni enemmän, kuin tarpeeksi ja luulin kipukynnykseni olevan korkealla. Jälkikäteen olen ymmärtänyt olleeni vieraantunut todellisesta kipuaistimuksesta aiemman elämäntapani vuoksi. Mm. särkylääkkeiden käyttö oli aiemmin ollut tavanomaista. Kipu on turrutettu heti. Oire oli poistettu, mutta syy jäänyt hoitamatta. Ihmiset, jotka elävät jatkuvan kivun kanssa on asia erikseen. En tartu siihen aiheeseen tässä.
Nyt synnytyksestä on kulunut aikaa kolme kuukautta. Muistelen synnytystä elämäni aidoimpana kokemuksena. Ensikertalaisen luomusynnyttäjän kohdalle toivon kokenutta kätilöä, jolla on tietoa ja kokemusta fysiologisesta synnytyksestä. Itse olin harjoitellut jonkin verran erilaisia asentoja, mutta omalla kohdallani toimi ainoastaan keinutuolissa makaaminen todella hankalassa asennossa vauvan ollessa koko ajan niin alhaalla. Pallot yms. sai unohtaa kättelyssä. Kätilö ohjasi miestä painamaan supistuksen aikana ristiselän akupistettä ja se toimi mahtavasti. Ihana lämpö levisi alueelle. Muuten olimme mieheni kanssa täysin kahden. Jälkikäteen olisin todella tarvinnut kätilöltä enemmän henkilökohtaista paneutumista, varmaa läsnäoloa. Nyt hän oli täysin taustatekijä soolohuutokonsertissani. Kiitokset vielä upealle miehelleni, joka ei juossut wc:hen kesken kaiken, vaan jäi minun käsien puserrettavaksi. En ollut koskaan tuntenut häntä läheisemmäksi, kuin tuossa järisyttävässä luomistyön tuoksinassa. Kiitos YHWH יְהוָ֥ה Jahve (Herra) 😀
Hyvä alku! 😀